Liegen etappikilpailun ongelmien jälkeen oli pientä epävarmuutta ilmassa mitä Brysselin-alueella ajettu Ronde van Vlaams-Brabant tulisi tarjoamaan. Kelit olivat lämpimiä, +30C, joka päivä, mutta allergialääkkeiden ansiosta ei heinän kukkiminen haitannut.
Kilpailu koostui neljästä noin 150km maantie-etapista sekä kolmantena kilpailupäivänä ajetusta lyhyestä aika-ajosta. Maantie-etapit olivat kaikki erittäin vauhdikkaita ja jokaiseen päivään mahtui mäkeäkin mukaan jonkin verran.
Etapit olivat itselleni kohtuullisen rankkoja vaikka pääasiassa pyrin lusmuilemaan vajaan 200 kuskin porukan suojissa. Mäet oli kuitenkin ajettava itse ylös ja sivutuuleenkin piti omia voimia uhrata. Kaikilla maantie-etapeilla olin pääjoukon mukana loppuun asti. Toki muutamaa kilometriä ennen maalia oli tapana kovin monasti iskeä jalkaa suoraksi ja verrytellä maaliin.
Kilpailun hankalin päivä oli ehdottomasti sunnuntain noin 160km etappi, joka ajettiin peltoaukeiden keskellä pikkukyliä kierrellen. Ajon aikana ihmettelin jo kuinka ajaminen tuntui äärimmäisen hankalalta, mutta maaliin tultuamme sain tietää, että päivän keskivauhtimme oli 45,5kmh.
Kuutisensataa kilpailukilometriä tuli jalkoihin etappien myötä. Kilpailujen aikana tosin tajusin oman virheeni alkukesästä, jolloin tulin ajamaan Suomeen ratamestaruuskilpailuja sen sijaan,että olisin jatkanut kilpailemista Belgiassa. Kilpaileminen on kuitenkin se mikä kehittää, joten kesäkuuhunkin kun olisi sen kymmenkunta kisaa saanut ajettua treenien sijaan olisi ajaminen saattanut olla helpompaa etapeilla. No, tästähän voi oppia.
Jatko-ohjelma selvinnee tämän viikon mittaan. Mahdollisesti aloittelen ratasiirtymää kohti syksyn kilpailuja. Maantiellähän täällä on kisoja viikon jokaiselle päivälle tarjolla, joten eiköhän Kermiksiäkin tule ajeltua tähän syksyyn. Keskiviikoksi oli ohjelmaan merkittynä viitisen tuntia Ronde van Vlaandererin -reittiä ajaen. Siinähän se päivä menee mukavasti.
Ketju poikki,
-M
maanantai 29. heinäkuuta 2013
maanantai 22. heinäkuuta 2013
Kilpailu 20.7 & tulevaa viikkoa
Viime viikon lauantaina oli aika pyyhkiä Liegen pettymykset lopullisesti mielestä ja suunnata noin 50km päähän Kermesse-kilpailuun. Lämpötilakin oli laskenut noin 20 asteen tuntumaan, joten ajaminen vaikutti erittäin mielyttävältä ajatukselta.
Kilpailureitti oli mitä mainion. Kuuden kilometrin kierros, jossa noin puolet kaupungissa ajoa lukuisine mutkineen ja toinen puolikas muutaman pellon ympäri kiertäen. Kohtalaisesti puhallellut tuuli osui porukkaan joka suunnalta, joten reittimestari oli onnistunut mitä parhaimmin.
Tavoitteenani oli ajaa ehjä kisa ja tyhjentää matkan aikana myös jalkaa, jotta elimistöä taas kisatuntumaan. Reipasvauhtisen kisan alku meni täysin porukassa lymyillen, mutta reilu tunti ennen maalia, vauhdin ekan kerran hidastuttua, oli aika mennä kärkeen ja katsoa mitä tuleman pitää.
Ykkösirtioton missasin, mutta toiseen ryhmään löysin jälleen tieni. Viimeiset 30km mentiinkin reilun 10 ajajan ryhmässä, joten treenikisa onnistui mitä parhaiten; rauhallinen startti, iskuja, irtiottoon. Tietysti sitä olisi paljon mieluummin tuossa ykköshatkassa, mutta sama ajatus taisi olla kaikilla 156 kuskilla mielessä. Loppusijoitus taisi olla 25. joten muutaman euron sai pastarahaakin mukaan reissusta.
Kilpailua seuraavana päivänä oli tarkoitus ajella kolmisen tuntia sisällyttäen reitille muutamia mäkiä. Löysin itseni ajelemasta Ronde van Vlaandererin reittiä, joten sopivia mäkiäkin löyty matkaan. Mukaan mahtui toki muutama mäki, jotka eivät itse harjoitusta palvelleet, mutta olihan se mukava "ajaa" ylös mukulakivimäkeä 36x23 välityksellä.
Keskiviikkona alkaa seuraavat etapit. Ohjelmassa on Ronde van Vlaams-Brabant, joka ajellaan Brysselin ympäristössä. Muutaman kerran olen siellä päin ajellut ja mäkiä löytynee etappien varrelle.Tavoitteena tietenkin ajaa etapit läpi, auttaa joukkuekavereita ja katsoa, jos pystyisi itse tekemään jotain kilpailun aikana. Kilpailun jälkeen voidaankin miettiä, että toteutuiko yksikään em. tavoitteista.
Ketju poikki,
-M
ps. Olin katselemassa tänään ensimmäistä kertaa Kermesse-kilpailua. Aivan mahtavaa! Tunnelma oli loistava! Pikkuisessa kylässä oli kaupat kiinni, ihmiset katujen varsilla joko picnik-koreineen tai rakennetuissa ulkoilmaravintoloissa, musiikki soi ja oli selvästi juhlapäivä käynnissä. Tarvitsee toisenkin kerran mennä, myöhemmin syksyllä, tutustumaan syvällisemmin tuohon Kermesse-kilpailun katselemiseen.
Kilpailureitti oli mitä mainion. Kuuden kilometrin kierros, jossa noin puolet kaupungissa ajoa lukuisine mutkineen ja toinen puolikas muutaman pellon ympäri kiertäen. Kohtalaisesti puhallellut tuuli osui porukkaan joka suunnalta, joten reittimestari oli onnistunut mitä parhaimmin.
Tavoitteenani oli ajaa ehjä kisa ja tyhjentää matkan aikana myös jalkaa, jotta elimistöä taas kisatuntumaan. Reipasvauhtisen kisan alku meni täysin porukassa lymyillen, mutta reilu tunti ennen maalia, vauhdin ekan kerran hidastuttua, oli aika mennä kärkeen ja katsoa mitä tuleman pitää.
Ykkösirtioton missasin, mutta toiseen ryhmään löysin jälleen tieni. Viimeiset 30km mentiinkin reilun 10 ajajan ryhmässä, joten treenikisa onnistui mitä parhaiten; rauhallinen startti, iskuja, irtiottoon. Tietysti sitä olisi paljon mieluummin tuossa ykköshatkassa, mutta sama ajatus taisi olla kaikilla 156 kuskilla mielessä. Loppusijoitus taisi olla 25. joten muutaman euron sai pastarahaakin mukaan reissusta.
Kilpailua seuraavana päivänä oli tarkoitus ajella kolmisen tuntia sisällyttäen reitille muutamia mäkiä. Löysin itseni ajelemasta Ronde van Vlaandererin reittiä, joten sopivia mäkiäkin löyty matkaan. Mukaan mahtui toki muutama mäki, jotka eivät itse harjoitusta palvelleet, mutta olihan se mukava "ajaa" ylös mukulakivimäkeä 36x23 välityksellä.
Keskiviikkona alkaa seuraavat etapit. Ohjelmassa on Ronde van Vlaams-Brabant, joka ajellaan Brysselin ympäristössä. Muutaman kerran olen siellä päin ajellut ja mäkiä löytynee etappien varrelle.Tavoitteena tietenkin ajaa etapit läpi, auttaa joukkuekavereita ja katsoa, jos pystyisi itse tekemään jotain kilpailun aikana. Kilpailun jälkeen voidaankin miettiä, että toteutuiko yksikään em. tavoitteista.
Ketju poikki,
-M
ps. Olin katselemassa tänään ensimmäistä kertaa Kermesse-kilpailua. Aivan mahtavaa! Tunnelma oli loistava! Pikkuisessa kylässä oli kaupat kiinni, ihmiset katujen varsilla joko picnik-koreineen tai rakennetuissa ulkoilmaravintoloissa, musiikki soi ja oli selvästi juhlapäivä käynnissä. Tarvitsee toisenkin kerran mennä, myöhemmin syksyllä, tutustumaan syvällisemmin tuohon Kermesse-kilpailun katselemiseen.
keskiviikko 17. heinäkuuta 2013
Viiden päivän etapit kahdessa päivässä
Ei jäänyt kesän ensimmäisestä etappikisasta mitään matkaan. Ei edes hikisiä vaatteita tai kuraista pyörää. Ei kipeytyneitä jalkoja tai väsynyttä kroppaa. Ei edes tarinoita kerrottavaksi.
Taisi vaan osua sellainen hetki, että moni asia oli pielessä. Tai sitten mikään ei ollut pielessä, mutta sitä itse kuvitteli jonkin olevan pielessä. Paha sanoa. Eikä se oikeastaan selittelemällä edes parane. Sitä joko pääsee maaliin etapit tai sitten ei pääse.
Ensimmäisen etapin startatessa heinäpeltojen keskeltä, lämpötilan huidellessa 27 asteen tietämillä, oli hiukan olo, että happi ei kulje. Tätä olotilaa tuki kivasti neutraali-ajo ennen varsinaista starttia; syke kymmenisen lyöntiä maksimin alle, kroppa hiestä märkänä ja vauhtia neutraalissa 30km/h.Kovinkaan kummoista vauhtia ei pidetty ensimmäisen puolentoista tunnin aikana, jolloin kolmannen mäkikirin kohdilla oli vain kohtalona pudota pääjoukosta grupeton puolelle. Tätä edelsi voimakas kylmyyden tunne, jonka jälkeen filmi meni melkoisen hämäräksi. Tähän mennessä kilpailun keskitehot olivat olleet 257 wattia.
Ensimmäisen etapin noin 140 kilometrin matkasta viimeinen 80km taittui täysin hämärän rajamailla ja sain tosissani taistella putoamista vastaan noin 20 ajajan ryhmässämme, jossa en edes pystynyt vetämään metriäkään. Oli hienot kolme ja puoli tuntia kaiken kaikkiaan!
Toiselle etapille toivoin tietty parempaa, mutta samanlainen, kovan kylmyyden tunteen jälkeinen, katkeaminen päätti matkanteon. Etappi oli vielä helpompi kuin ensimmäinen. Vain muutama pieni mäki matkalla, tuulta ei nimeksikään ja hatkakin lähti jo 40 minuutin ajon jälkeen, jonka seuraksena pääjoukko ajeli noin 40kmh vauhdilla etiepäin. Ei vain pystynyt yhtään saamaan itsestään irti. 120km kohdalla kun katkesin olivat keskitehot 225 watin luokkaa, kertaakaan en ollut joutunut ajamaan yli minuutin jaksoa kovaa, mutta siitäkin huolimatta putosin suoraan vetoon, kun pääjoukko alkoi ajamaan karkulaisia kiinni.
Pudottuani pääjoukosta ei myöskään ollut voimia ajaa hetkeäkään ryhmän häntää kiinni. Sinne menivät, kuten huoltoautotkin. Pääjoukon takana ei ollut ajajia. Etapin taisi keskeyttää itseni mukaanlukien viisi kuskia, joista neljä keskeyttivät kolareiden takia.
Paha sanoa missä vika oli. Vai oliko sitten missään. Toki tähän asti olen tällä kaudella pystynyt ajamaan kisoja täällä ja treenailemaan kivasti aiemmin mainituilla tehoilla. Nyt ei vaan kroppa toiminut. Seuraavat kisat ovat ensi viikolla ja silloin olisi syytä, joko kropan toimia tai keksiä parempia tekosyitä.
Ohjelma jatkunee viikonloppuna Kermiksellä, jotta saisi jalkoja auki ja kroppaa hereille. Valmentajan ohje oli yksinkertainen: "Attack, attack, attack". Eli kisaan viivalle ja reitin varrelle on jätettävä se mitä kropasta irtoaa. Tarkoitus ei ole roikkua peesissä 120km ja odotella maalia, vaan koittaa saada heräteltyä kroppaa todenteolla.
Vaatteet eivät muuten ole hikiset, koska huoltajat pesivät ne etappien päätteeksi. Pyöräkin on puhdas vaihteeksi, josta kiitos kuuluu mekaanikollemme. Vatsakaan ei tunnu kauhean tyhjältä, koska joukkueen ruokahuoltokin pelasi. Ensi viikolla on kuskinkin syytä olla kunnossa kun seuraavat etapit alkavat!
Ketju poikki,
-M
Taisi vaan osua sellainen hetki, että moni asia oli pielessä. Tai sitten mikään ei ollut pielessä, mutta sitä itse kuvitteli jonkin olevan pielessä. Paha sanoa. Eikä se oikeastaan selittelemällä edes parane. Sitä joko pääsee maaliin etapit tai sitten ei pääse.
Ensimmäisen etapin startatessa heinäpeltojen keskeltä, lämpötilan huidellessa 27 asteen tietämillä, oli hiukan olo, että happi ei kulje. Tätä olotilaa tuki kivasti neutraali-ajo ennen varsinaista starttia; syke kymmenisen lyöntiä maksimin alle, kroppa hiestä märkänä ja vauhtia neutraalissa 30km/h.Kovinkaan kummoista vauhtia ei pidetty ensimmäisen puolentoista tunnin aikana, jolloin kolmannen mäkikirin kohdilla oli vain kohtalona pudota pääjoukosta grupeton puolelle. Tätä edelsi voimakas kylmyyden tunne, jonka jälkeen filmi meni melkoisen hämäräksi. Tähän mennessä kilpailun keskitehot olivat olleet 257 wattia.
Ensimmäisen etapin noin 140 kilometrin matkasta viimeinen 80km taittui täysin hämärän rajamailla ja sain tosissani taistella putoamista vastaan noin 20 ajajan ryhmässämme, jossa en edes pystynyt vetämään metriäkään. Oli hienot kolme ja puoli tuntia kaiken kaikkiaan!
Toiselle etapille toivoin tietty parempaa, mutta samanlainen, kovan kylmyyden tunteen jälkeinen, katkeaminen päätti matkanteon. Etappi oli vielä helpompi kuin ensimmäinen. Vain muutama pieni mäki matkalla, tuulta ei nimeksikään ja hatkakin lähti jo 40 minuutin ajon jälkeen, jonka seuraksena pääjoukko ajeli noin 40kmh vauhdilla etiepäin. Ei vain pystynyt yhtään saamaan itsestään irti. 120km kohdalla kun katkesin olivat keskitehot 225 watin luokkaa, kertaakaan en ollut joutunut ajamaan yli minuutin jaksoa kovaa, mutta siitäkin huolimatta putosin suoraan vetoon, kun pääjoukko alkoi ajamaan karkulaisia kiinni.
Pudottuani pääjoukosta ei myöskään ollut voimia ajaa hetkeäkään ryhmän häntää kiinni. Sinne menivät, kuten huoltoautotkin. Pääjoukon takana ei ollut ajajia. Etapin taisi keskeyttää itseni mukaanlukien viisi kuskia, joista neljä keskeyttivät kolareiden takia.
Paha sanoa missä vika oli. Vai oliko sitten missään. Toki tähän asti olen tällä kaudella pystynyt ajamaan kisoja täällä ja treenailemaan kivasti aiemmin mainituilla tehoilla. Nyt ei vaan kroppa toiminut. Seuraavat kisat ovat ensi viikolla ja silloin olisi syytä, joko kropan toimia tai keksiä parempia tekosyitä.
Ohjelma jatkunee viikonloppuna Kermiksellä, jotta saisi jalkoja auki ja kroppaa hereille. Valmentajan ohje oli yksinkertainen: "Attack, attack, attack". Eli kisaan viivalle ja reitin varrelle on jätettävä se mitä kropasta irtoaa. Tarkoitus ei ole roikkua peesissä 120km ja odotella maalia, vaan koittaa saada heräteltyä kroppaa todenteolla.
Vaatteet eivät muuten ole hikiset, koska huoltajat pesivät ne etappien päätteeksi. Pyöräkin on puhdas vaihteeksi, josta kiitos kuuluu mekaanikollemme. Vatsakaan ei tunnu kauhean tyhjältä, koska joukkueen ruokahuoltokin pelasi. Ensi viikolla on kuskinkin syytä olla kunnossa kun seuraavat etapit alkavat!
Ketju poikki,
-M
lauantai 13. heinäkuuta 2013
Hiljaisuus päättyköön
Blogi eli hiljaiseloa tuossa parin viikon ajan. Ensimmäisen viikon oikeastaan siksi, että SM-kisojen jälkeiset neljä lepopäivää eivät tarjonneet mitään kerrottavaa. Hiljaisuuden jatkumiseen olikin sitten syynä maisemanvaihdos ja siitä aiheutunut ylimääräinen sähläys.
Palailin alkuviikolla Belgiaan. Lyhyesti matka eteni siten, että matkapäivän päätyttyä olin väärällä kentällä, varustelaukku Berliinissä ja pyörä jossain. Seuraavana päivänä onneksi päädyin oikealle kentälle, varustelaukku kuutisen tuntia myöhemmin ja pyörä jatkoi katoamisleikkiään. Neljäntenä päivänä pyörä sitten palasi omistajansa luo. Tarina ei kerro, että missä kaikkialla kävi.
Tänään pääsin ajelemaan viikon ensimmäisen treenin. Ohjelmassa oli Flanderin provinsseihin tutustumista 140km verran ja samalla kropan herättelyä maanantaina alkavaan Tour of Liegeen. Treeni meni ihan mukavasti uusilla teillä ja maasto on varsin ajettavaa täällä päin Belgiaa.
Maanantaina alkaa kauden ensimmäinen etappikilpailu. Viisipäiväinen Tour of Liege on kuuleman mukaan reilun 800 kilometrin, erittäin monen ja jyrkän mäkikirin ja 160 ajajan kilpailu, joka ajetaan Walloniassa, Kaakkois-Belgiassa. Suurempia tulostavoitteita en ole kisaan asettanut, koska painoa on sen verran, että mäkiin taitaa pienemmät miehet mennä paljon kovempaa. Tietenkin kaikki mitä on annettavissa koitetaan viikon aikana antaa. Ajokuviot myös muuttuvat, jos joukkueessamme joku ajaja menestyy ja joukkue alkaa häntä tukemaan.
Heinä- ja elokuu jatkunee yksipäiväisten maantiekisojen merkeissä Belgiassa. Elokuun lopulla ajettavaan Baltic Chain Touriin on Suomen maajoukkue saanut kutsun. Itse odottelen tietysti mielenkiinnolla saanko kutsua tuohon joukkueeseen. Aika näyttää. Kausi jatkunee elokuun jälkeen siirtymällä ratakisoihin, joita on tarkoitus ajella muutamana viikonloppuna kuussa syys-, loka-, ja marraskuun aikana. Kyseessä on tosin alustava suunnitelma, joten se ehtinee vielä monasti muuttua.
Lähimmälle sisävelolle on majapaikastani matkaa reilu 10km eli Blaarmersenin urheilualuetta käytettäneen tämän syksyn aikana vielä muutamaan otteeseen. Tähänkin toki vaikuttaa kilpailuohjelmani eli radalle ei mennä, jos radalla ei ole kisoja.
Loppuun mainittakoon, että Tour of Liegesta löytyy myös suomalainen etappivoittaja muutaman vuoden takaa!
Ketju poikki,
-M
Palailin alkuviikolla Belgiaan. Lyhyesti matka eteni siten, että matkapäivän päätyttyä olin väärällä kentällä, varustelaukku Berliinissä ja pyörä jossain. Seuraavana päivänä onneksi päädyin oikealle kentälle, varustelaukku kuutisen tuntia myöhemmin ja pyörä jatkoi katoamisleikkiään. Neljäntenä päivänä pyörä sitten palasi omistajansa luo. Tarina ei kerro, että missä kaikkialla kävi.
Tänään pääsin ajelemaan viikon ensimmäisen treenin. Ohjelmassa oli Flanderin provinsseihin tutustumista 140km verran ja samalla kropan herättelyä maanantaina alkavaan Tour of Liegeen. Treeni meni ihan mukavasti uusilla teillä ja maasto on varsin ajettavaa täällä päin Belgiaa.
Maanantaina alkaa kauden ensimmäinen etappikilpailu. Viisipäiväinen Tour of Liege on kuuleman mukaan reilun 800 kilometrin, erittäin monen ja jyrkän mäkikirin ja 160 ajajan kilpailu, joka ajetaan Walloniassa, Kaakkois-Belgiassa. Suurempia tulostavoitteita en ole kisaan asettanut, koska painoa on sen verran, että mäkiin taitaa pienemmät miehet mennä paljon kovempaa. Tietenkin kaikki mitä on annettavissa koitetaan viikon aikana antaa. Ajokuviot myös muuttuvat, jos joukkueessamme joku ajaja menestyy ja joukkue alkaa häntä tukemaan.
Heinä- ja elokuu jatkunee yksipäiväisten maantiekisojen merkeissä Belgiassa. Elokuun lopulla ajettavaan Baltic Chain Touriin on Suomen maajoukkue saanut kutsun. Itse odottelen tietysti mielenkiinnolla saanko kutsua tuohon joukkueeseen. Aika näyttää. Kausi jatkunee elokuun jälkeen siirtymällä ratakisoihin, joita on tarkoitus ajella muutamana viikonloppuna kuussa syys-, loka-, ja marraskuun aikana. Kyseessä on tosin alustava suunnitelma, joten se ehtinee vielä monasti muuttua.
Lähimmälle sisävelolle on majapaikastani matkaa reilu 10km eli Blaarmersenin urheilualuetta käytettäneen tämän syksyn aikana vielä muutamaan otteeseen. Tähänkin toki vaikuttaa kilpailuohjelmani eli radalle ei mennä, jos radalla ei ole kisoja.
Loppuun mainittakoon, että Tour of Liegesta löytyy myös suomalainen etappivoittaja muutaman vuoden takaa!
Ketju poikki,
-M
maanantai 1. heinäkuuta 2013
Maantie SM
SM-maantietä ennen olin erittäin huolestunut siitä, että kauanko pystyn porukoissa ajamaan mukana. En siksi, että olisin fysiikkaani epäillyt hetkeäkään, vaan olkapään/lavan alueen vammojen kipujen takia. Pari viikkoa sitten tapahtuneen kaatumisen jäljiltä vasen käsi on vielä huonossa kunnossa ja startit, tangosta repimiset ja voimakas hengittäminen ovat vaikeita / liki mahdottomia tehdä.
Kisa alkoi kannaltani suotuisasti kun muutaman irtiottoyrityksen jälkeen saimme parin kilometrin ajon jälkeen kärkeen ryhmän, jossa olivat lisäkseni Koiviston Iskun, ex-Urheiluliittolainen, Tommi Martikainen, kova ratamies ja hyvä tsemppari TWD:n Ilari Kahila ja vahvasti kotimaassa ajanut Tampereen Continental joukkueen Henri Järvinen. Matkanteko sujui suhteellisen hyvin pienellä ryhmällämme ja saimme pääjoukkoon sopivasti eroa heti ensi kierroksilla.
Vajaan viidenkymmenen kilometrin kohdalla ryhmämme tasoerot alkoivat hieman näkymään ja vauhtimme alkoi myös hiipumaan. Samalla saimme tiedon, että takaa olisi tulossa TWD:n Jussi Veikkanen, Paavo Paajanen ja Samuel Pökälä, joten vauhdinpito loppui tyystin.
Vajaan kahden tunnin ajon jälkeen kärkiryhmämme oli yhdeksän ajajan vahvuinen, kun TWD:n kolmikon mukana kärkeen tulivat Kuopion Soutajien Jarmo Rissanen ja Urheiluliiton Jesse Virtanen. Matka taittui sopuisasti seuraavan viidenkymmenen kilometrin ajan. Vetovuorot eivät yhdeksän hengen ryhmässämme maistuneet kaikille ja ensimmäinen ryhmän harvennus nähtiin noin 40km ennen maalia, kun Virtanen, Kahila ja Järvinen pudotettiin pois.
15km ennen maalia Paavo Paajanen ja Jussi Veikkanen iskivät kilometrin sisällä molemmat irti kärki sekstetistämme ja lähtivät kaksistaan ratkomaan kilpailun voittoa. Tein mielestäni oikein kun en ajanut Paajasen ensimmäistä iskua kiinni ja turhaan väsyttänyt siinä itseäni. Veikkasen lähtiessä ei ollutkaan tarpeen enää miettiä kiinni ajamisia, sillä Jussin isku oli sitä luokkaa, että siihen ei olisi itselläni ollut mitään mahdollisuuksia, edes tuoreella jalalla, vastata.
Viimeisen 12km kierroksen ajelimme neljästään Martikaisen, Rissasen ja TWD:n Pökälän kanssa. Pronssimitali kiinnosti itseäni ja ajoin sen mukaisesti kisan lopun. Maaliviivalle tulin juuri ja juuri ennen järjestävän seuran Martikaista ja TWD:n väkivahvaa Samuel Pökälää.
Voittoon ajoi TWD:n Jussi Veikkanen ja toiseksi sijoittui saman seuran Paavo Paajanen. Tämä kaksikko oli muita pitkän askeleen edellä ja täysin ansaitusti myös kisan kärki. Ammattimiesten menoa on hieno seurata. Jussille voitto oli jo kuudes SM-maantiellä.
Kilpailun jälkeen olkapääkivut äityivät erittäin koviksi ja nyt onkin ohjelmassa muutama päivä ilman pyörää, olkapäätä parannellen. Seuraavat kisat ovat ohjelmassa ensi viikolla Belgiassa, jossa to-su akselilla on tarkoitus ajaa 1-2 Kermis-kilpailua ennen viisi päiväistä Liegen kierrosta.
Subjektiivisen kisakertomukseni loppuun tietenkin kiitokset kaikille, jotka ovat näiden kahden peräkkäisen SM-maantie pronssin välissä kerenneet minua auttamaan. Toki tämän vuotinen mitalli lämmittää moninkertaisesti viimevuotiseen verrattuna. Erityiskiitokset myös seuraaville henkilöille:
Jannille tuesta kotona ja reissuissa,
Uusivirran Manulle avusta ja juttuseurasta,
Terrylle valmennuksesta,
Luodon Mikalle seura-asioiden hoidosta,
Erjomaan Timolle ja Luostarisen Henkalle treeniseurasta,
Urheiluliiton huoltajille Reiskalle, Lassille, Klasulle, Jarmolle ja Jussille,
Rinteen pyöräilypariskunnalle kannustuksesta kisoissa,
Huntterin/Felt Tapsalle, Juholle ja Tatulle,
Tunturin/Mavic Matille,
Ajopyörän/Bikeshopin Ristolle
Ja anteeksi kaikille niille joiden nimen unohdin tästä listasta joiden olisi kuulunut tässä olla!
Ketju poikki
-M
Lisäyksenä alkuperäiseen tekstiin annettakoon iso kiitos Koiviston Iskulle hyvin järkätyistä kisoista. Homma toimi kuten sen urheilijan kannalta tuleekin toimia - ilman epäselvyyksiä! Hienosti hoidettu Iskulta!
Kisa alkoi kannaltani suotuisasti kun muutaman irtiottoyrityksen jälkeen saimme parin kilometrin ajon jälkeen kärkeen ryhmän, jossa olivat lisäkseni Koiviston Iskun, ex-Urheiluliittolainen, Tommi Martikainen, kova ratamies ja hyvä tsemppari TWD:n Ilari Kahila ja vahvasti kotimaassa ajanut Tampereen Continental joukkueen Henri Järvinen. Matkanteko sujui suhteellisen hyvin pienellä ryhmällämme ja saimme pääjoukkoon sopivasti eroa heti ensi kierroksilla.
Vajaan viidenkymmenen kilometrin kohdalla ryhmämme tasoerot alkoivat hieman näkymään ja vauhtimme alkoi myös hiipumaan. Samalla saimme tiedon, että takaa olisi tulossa TWD:n Jussi Veikkanen, Paavo Paajanen ja Samuel Pökälä, joten vauhdinpito loppui tyystin.
Vajaan kahden tunnin ajon jälkeen kärkiryhmämme oli yhdeksän ajajan vahvuinen, kun TWD:n kolmikon mukana kärkeen tulivat Kuopion Soutajien Jarmo Rissanen ja Urheiluliiton Jesse Virtanen. Matka taittui sopuisasti seuraavan viidenkymmenen kilometrin ajan. Vetovuorot eivät yhdeksän hengen ryhmässämme maistuneet kaikille ja ensimmäinen ryhmän harvennus nähtiin noin 40km ennen maalia, kun Virtanen, Kahila ja Järvinen pudotettiin pois.
15km ennen maalia Paavo Paajanen ja Jussi Veikkanen iskivät kilometrin sisällä molemmat irti kärki sekstetistämme ja lähtivät kaksistaan ratkomaan kilpailun voittoa. Tein mielestäni oikein kun en ajanut Paajasen ensimmäistä iskua kiinni ja turhaan väsyttänyt siinä itseäni. Veikkasen lähtiessä ei ollutkaan tarpeen enää miettiä kiinni ajamisia, sillä Jussin isku oli sitä luokkaa, että siihen ei olisi itselläni ollut mitään mahdollisuuksia, edes tuoreella jalalla, vastata.
Viimeisen 12km kierroksen ajelimme neljästään Martikaisen, Rissasen ja TWD:n Pökälän kanssa. Pronssimitali kiinnosti itseäni ja ajoin sen mukaisesti kisan lopun. Maaliviivalle tulin juuri ja juuri ennen järjestävän seuran Martikaista ja TWD:n väkivahvaa Samuel Pökälää.
Voittoon ajoi TWD:n Jussi Veikkanen ja toiseksi sijoittui saman seuran Paavo Paajanen. Tämä kaksikko oli muita pitkän askeleen edellä ja täysin ansaitusti myös kisan kärki. Ammattimiesten menoa on hieno seurata. Jussille voitto oli jo kuudes SM-maantiellä.
Kilpailun jälkeen olkapääkivut äityivät erittäin koviksi ja nyt onkin ohjelmassa muutama päivä ilman pyörää, olkapäätä parannellen. Seuraavat kisat ovat ohjelmassa ensi viikolla Belgiassa, jossa to-su akselilla on tarkoitus ajaa 1-2 Kermis-kilpailua ennen viisi päiväistä Liegen kierrosta.
Subjektiivisen kisakertomukseni loppuun tietenkin kiitokset kaikille, jotka ovat näiden kahden peräkkäisen SM-maantie pronssin välissä kerenneet minua auttamaan. Toki tämän vuotinen mitalli lämmittää moninkertaisesti viimevuotiseen verrattuna. Erityiskiitokset myös seuraaville henkilöille:
Jannille tuesta kotona ja reissuissa,
Uusivirran Manulle avusta ja juttuseurasta,
Terrylle valmennuksesta,
Luodon Mikalle seura-asioiden hoidosta,
Erjomaan Timolle ja Luostarisen Henkalle treeniseurasta,
Urheiluliiton huoltajille Reiskalle, Lassille, Klasulle, Jarmolle ja Jussille,
Rinteen pyöräilypariskunnalle kannustuksesta kisoissa,
Huntterin/Felt Tapsalle, Juholle ja Tatulle,
Tunturin/Mavic Matille,
Ajopyörän/Bikeshopin Ristolle
Ja anteeksi kaikille niille joiden nimen unohdin tästä listasta joiden olisi kuulunut tässä olla!
Ketju poikki
-M
Lisäyksenä alkuperäiseen tekstiin annettakoon iso kiitos Koiviston Iskulle hyvin järkätyistä kisoista. Homma toimi kuten sen urheilijan kannalta tuleekin toimia - ilman epäselvyyksiä! Hienosti hoidettu Iskulta!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)