lauantai 12. huhtikuuta 2014

Kilpailu 12.4

DNF.

Did Not Finish.

Ja sekös korpeaa tällä hetkellä.

Päivän kilpailu ajettiin ihan asuinkulmillani, kisapaikalle taisi olla matkaa kuutisen kilometriä. Kisareitti oli hyvä, vaativa, raskas ja erotteleva. Reitti oli hyvä, koska se sisälsi 6km matkalla 15 mutkaa ja vain yhden, vajaan kilometrin mittaisen, suoran, johon osui tuuli vielä sopivasti etuviistosta. Samojen perustelujen takia reitti oli myös vaativa, raskas ja erotteleva.

Kilpailussa oli reilu sata kuskia ja vauhtia pidettiin heti alusta asti reippahasti. Olisikohan puolisen tuntia ollut ajettuna, kun kova vauhti aiheutti sen, että pienen matkan sisällä yli kymmenen kuskia tuli yhtäkkiä kärjestä selkä edellä vastaan.

Matka eteni suhteellisen sopuisasti, kurvista toiseen, tasaisena jonona. Tuuleen piti polkea enemmän, kurveista kiihdyttää ulos, jonka jälkeen pääsikin monesti rullaamaan seuraavaan kurviin.

Puolivälin jälkeen kilpailussa oli mukana seitsemisenkymmentä kuskia. Oma tilanteeni oli varsin hyvä, koska en ollut pahemmin kärsinyt alkumatkan aikana ja koko jäljellä oleva ryhmäkin oli yhdessä vielä tuossa vaiheessa.

Helpossa kurvissa kierroksen alkupuolella löysin kuitenkin itseni maasta. Eipä se ole oleellista, että kaaduinko hiljaisessa vauhdissa vanhuuttani, ajoiko takaa päälle tullut kuski takarenkaaseeni vai oliko oman eturenkaani pito liian huono. Pieleen meni joka tapauksessa. Pääsin nopeasti ylös ja pyörän päälle, mutta ketjut olivat maassa lepäillessä pudonneet, joten katselin haikein mielin pääporukan katoamista seuraavaan kurviin.

Ymmärrän sen, että joskus saattaa kaatua. Tämä oli vielä niin hiljaisesta vauhdista kaatuminen, että vaurioitakaan ei tullut. Mutta se, että joutui keskeyttämään risoo pahemman kerran. Hyväksyn keskeytyksen, jos keskeytän siitä syystä, että fysiikkani ei ole sillä tasolla, että pärjään parempien seurassa. Hyväksyn myös sen, että joskus pyörään voi tulla teknistä murhetta: rengas voi rikkoutua, ketju katketa tmv...Sitä on vaan  vaikea hyväksyä, että makailet siinä maassa ja katselet muiden ajelevan pois.

Näin nyt kuitenkin kävi tällä kertaa. Onneksi oli vain treenikisa kyseessä, eikä mikään kauden päätapahtumista. Onneksi myös loukkaantumisilta vältyttiin. Ja viimeisenä onnena olkoon se, että huomenna on mukavampi mennä rankaisemaan itseään lenkille, kun tänään jäi hommat kesken.

Ketju poikki,
-M

Ei kommentteja: