Se tunnehan on todella ärsyttävä, kun ajelet lenkillä esimerkiksi vastatuuleen ja vauhtia on 10 kilometriä tunnissa vähemmän kuin yleensä ajaessa. Tai ylämäen viedessä nopeuden mukanaan samalla kun ähellät pyörän päällä minkä jaloista pystyt. Tai kun ajelet huonosti rullaavilla renkailla talvipyörällä. Hidasta ja ärsyttävää. Nopeamminkin on päästy.
Onneksi minulla on pumppu matkassa. Erittäin hyvä sellainen kaikenlisäksi. Metallirunkoisella BBB:n jalkapumpulla on kevyt työ pumppailla renkaisiin ilmaa. Ketju rasvaakin löytyy. Ei tule siis turhaa tehonhukkaa kuivista ketjuistakaan. Silti jokin kuristaa vauhtia. Outoa. Viime viikolla meni vielä todella mukavasti ja olokin tuntui vahvalta. Nyt, kun ajaa mäen ylös ja vähän hengästyy niin haukkoo happea seuraavat pari minuuttia vielä. Sama juttu pienen kiihdytyksen jälkeen. Ei enää niin outoa.
Tänään lenkillä todellisuus iski kasvoihin, kuten jääkiekkoilijan maila kanssa pelaajan selkään. Ei välttämättä fyysisesti yhtä kivuliaasti, mutta henkistä vahvuutta suunnattomasti nakertaen. Heinät, ruohot, koivut tai jotkut vastaavat maasta kasvavat viheriäiset ovat aloittaneet kukkimis- ja siitepölyaikansa Flaanderin pelloilla ja kukkuloilla. Allergisuus vähän kaikelle siitepölyä tuottavalle aiheuttaa sen, että joka kevät tulee tämä sama hetki, jolloin ajaminen alkaa tahmaamaan todenteolla.
Tänään lenkillä muutaman astmakohtauksen jälkeen totesin, että lienee syytä muuttaa loppuviikon ohjelmaa radikaalisti. Alkuperäinen suunnitelma oli ajaa ke-ma -akselilla kuuteen päivään viisi Kermestä. Ohjelma muokkaantunee siten, että huomenna käyn koittamassa kepillä jäätä, ja lyömässä mahdollisesti päätä seinään, että onnistuisiko kilpaileminen. Mikäli oireet eivät helpota ja ajaminen jää puolitiehen lienee ohjelmassa siirtyminen sisätiloihin Roubaixin velodromille.
Sinänsä tilanteessa ei ole mitään uutta. Joka keväinen vaiva, joka helpottaa jonkin ajan kuluttua. Treeneistä joutuu vähän tsemppaamaan enemmän, hyväksymään tosiasiat ja odottelemaan, että käsijarru saadaan pois päältä. Toisaalta, eipä tässä kummempia hätiä ole asian suhteen. Joka vuosi jahka allergia- ja astmaoireet helpottavat pyörä on lähtenyt kulkemaan entistä paremmin. Tosin joka vuosi olen myös joutunut muutamia kilpailuja, ihan kansallisiakin, keskeyttämään sen takia, että astmakohtaus ei ole mennyt riittävän nopeasti ohitse.
Jotta matka jatkuisi, lienee syytä pumpata ratapyörän renkaat täyteen ilmaa, puhdistaa niistä ylimääräiset pölyt pois ja nautiskella keväästä, kaikkine haittatekijöineen, siististi sisätiloissa. Huomenna toki olen viivalla. Ja ylihuomennakin, jos pystyn. Ja myös sen jälkeen....
Ketju poikki,
-M
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti