lauantai 7. kesäkuuta 2014

Kilpailu: 4-Bahnen Tournee (4/4 kilpailua ajettuna)

Kirjailen kaikki neljä ratakilpailupäivää tähän yhteen postiin, koska yksittäisistä päivistä ei paljon kerrottavaa yleensä ole. Yritän kirjoitella pari sanaa kisasta mahdollisimman pian kisojen jälkeen, koska tuloksia tuskin netin syövereistä on saatavissa ennen kuin päivittyvät UCI:n sivuille.


KILPAILUPÄIVÄ 1. / Singen


Vain kolme tuntia siirtymää yhteen suuntaan kilpailuhotellilta kilpailupaikalle. Oma vika, kun luotin järjestäjien hotelliin sen sijaan, että olisin mennyt suoraan Singeniin, josta kilpailujen jälkeen kisahotelliin. No, saipahan istua autossa eilen...

Kilpailut ajettiin 198,5 metrisellä betoniradalla, joka oli yllättävän vaikea ajettava. Rata oli todella pomppuinen ja jyrkät, lyhyet kurvit aiheuttivat levottomuutta ajajajoukossa. Toisaalta rata oli rakennettu mukavasti kuoppaan, jotta sinne ei tuuli käynyt, ja samalla ympärille oli saatu kivan kokoiset katsomot.

Ohjelmassa oli 15km pisteajon karsinta, josta kymmenen parasta meni finaaliin. Ensimmäisessä erässä oli nähty useita pääjoukon ylösajoja (joista saa +20 pistettä) ja samaa oli odoteltavissa toiseen erään. Toisin kuitenkin kävi sillä erässämme oli vain yksi irtiotto, joka otti pääjoukon kiinni.

Hatka lähti parin kilometrin ajon jälkeen. Leif Lampater iski ja olin sopivalla paikalla tuikkaamaan perään. Saimme mukaamme vielä Maximilian Beyerin, joten hyvällä kyydillä mentiin. Ekasta välikiristä napsasimme pisteet ennen pääjoukkoa, joten oma saldo näytti jo kahta pojoa kilpailun alkuvaiheilla. Noin 25 metriä ennen kuin saavutimme pääjoukon loppui oma jalkani. Ei ollut voimaa ajaa isojen poikien kanssa. Eikä myöskään ajaa yksin hidasvauhtista pääjoukkoa kiinni. Toisen välikirin onneksi voitin ennen kuin pääjoukko pyyhälsi ohitseni. Ja siihen myös jäin kun pääjoukko meni. Hieno kilpailun alku: 5km ajettuna, 7 pistettä kireistä ja -20 pistettä kun pääjoukko otti kierroksella kiinni.

Loppukisa menikin sitten mukana ajellessa ja maalintuloa odotellessa. Tuloksissa ei ollut huomioitu kirivoittoa, joten kilpaikun jälkeinen aika meni joukkueenjohdon hommia tehdessä, kun vakuuttelin tuomareita kirivoitostani. Kymmenen minuuttia ennen finaalia tuomarit saivat kirjanpitonsa tutkittua ja sain tiedon finaalipaikasta. Edellisestä ajosta oli reilu puoli tuntia, seuraavaan ei ehtisi lämmitellä, joten geelipussista voimaa ja viivalle.

30km finaali onkin nopeasti käyty läpi. Isot pojat vei ja pienet vikisi. Itse tappelin koko matkan putoamista vastaan, paria iskua lukuunottamatta. Pisteitä ei tullut + -sarakkeeseen, mutta ei myöskään menetettyjä kierroksia. Nolla pistettä takasi 16.sijan. Ei mikään mullistava tulos, mutta ei nyt mitenkään huono, koska kyseessä vasta kauden ensimmäinen ratastartti. Parempaan pitää toki pystyä, mutta ainakin tuo sija on ajettu, eikä vain tuloslistalta kaunisteltu, kuten suomalaisilla välillä on tapana tehdä.

Tänään jatkuu ilmeisesti pisteajon kanssa 333 metrisellä Oberhausenin radalla. Karsintoja ei ole ohjelmassa, ainakaan siinä mikä minulla on, joten "vain" yksi 30km tiedossa. Koska radalla on paljon kuskeja jokainen piste on suuressa arvossa sijoitusten suhteen. Tänään on tarkoitus koittaa hyökätä rohkeasti, vaikka se söisi jalat tyhjäksi ennen kilpailumatkan täyttymistä.

KILPAILUPÄIVÄ 2 / Oberhausen

Oberhausenin 333 metrinen rata takasi sen, että koko 34 ajajan joukko pääsi kilpailuun ilman karsintaa. Kuuma, liki 35 asteen lämpötila takasi sen, että juomapullo kädessä sai kulkea koko kilpailua edeltävän ajan, mutta toisaalta kaunis sää toi yleisöä paikalla erittäin paljon.

Heti ensimmäisen välikirin jälkeen saimme kolmen miehen irtioton kärkeen, joka myöhemmin kasvoi viiteen mieheen. Ehdin nappaamaan parista välikiristä ja yhdestä rahakiristä sijoitukset ennen kuin saimme todeta, että pääjoukko ajaa meidät kiinni. Irtioton jälkeen valahdin pääjoukossa liian taakse palauttelemaan ja ylös pääseminen ei ollut helppoa tällä kertaa, kun vauhti pysyi kokoajan tasaisen reippaana. Kun ratkaiseva irtiotto, jossa oli seitsemän miestä lähti, olin kirin jäljiltä kolmannessa ajajarivissä ilman mahdollisuutta päästä edelläni olevien kuskien ohitse. Nelisen kilometriä ennen loppua sain liki puolen kierroksen eron pääjoukkoon, mutta yksin ei ollut mahdollista selviytyä kun takana nostettiin vauhtia.

Pisteitä sain lopulta vain viisi kahdesta kiristä, koska ollessani lopussa irti en saanut viittä kiripistettä, koska irti ollut ryhmä hidasti vauhtiaan juuri sen verran, että saivat pisteet ennen pääjoukkoon palaamistaan. Sijoitus oli 16. tai 17. ,jolla nyt ei loppupeleissä ole mitään väliä. Samat rankingpisteet saa molemmista sijoista.

Kisa kulkee yllättävän hyvin tällä hetkellä. Ehkä jopa vielä pitäisi pistää enemmän itseään peliin ajaessa. Eilen ei ollut kertaakaan hetkeä, että olisin meinannut oman yritykseni jälkeen pudota pääjoukosta. Toisaalta eilinen ajo kaatui siihen, että olin huonosti sijoittunut ja en päässyt irtiottoon. Tällä hetkellä tosin olo on aika voimaton, kun takana on pari päivää pistareita. Tänään ohjelmassa on linja-ajoa, joka alkaa karsinnoilla. Voipi olla, että tänään matka jää myös karsintaan, koska oma kunto ei vielä kestä montaa peräkkäistä ajopäivää.

Eilisen kilpailun jälkeen, kun verrailin rullilla, sain myös kutsun lähteä kuukaudeksi harjoittelemaan ja kilpailemaan pariajoa/madisonia. Kutsu tuli 6-päivän ajojen organisaation edustajalta, joten syksyllä lienee kalenteriin raivattava kuukaudeksi tilaa kilpailuista ja lähdettävä katsomaan, josko sitä oppisi pariajon riittävän hyvin, että pääsisi kilpailuihin asti. 

Tänään jatkuu Oeschelbronissa, jossa katettu 200 metrinen puurata. Lyhyt karsinta linja-ajoon, josta tietysti hakusessa finaalipaikka.

KILPAILUPÄIVÄ 3 / Oeschelbron

 Onhan se toisaalta hienoa, että voi kilpailupäivän jälkeen harmitella 10-sijaa, vaikka kerran aiemmin ajanut 1-kategorian UCI-kilpailuissa paremman sijoituksen.

Oeschelbronissa, jonne matkaa mukavat 150km majoituksesta, ajettiin puisella 200 metrisellä radalla. Rata oli katettu ulkorata, joten oli varsin mukava päästä kilpailemaan varjossa 35 asteen ulkolämpötilan sijaan. Tuollainen katettu rata pidentää ajokautta huomattavasti ja samalla mahdollistaa esimerkiksi sateella ajamisen.

Päivä alkoi karsinnalla linja-ajon finaaliin. Alussa karkuun Tsekki-polkijan kanssa, muutama kierros töitä ja pääjoukko oli ajettu kierroksella ylös. Karsinta olikin sitä myöden selvä. Vaikka kyseessä oli vain karsinta-ajo niin oman nimen näkeminen tuloslistalla lämmitti mieltä. Tätähän se on - sitä on joko listan kärjessä kun katsotaan huonommaista parhaimpaan tuloksia, tai sitten voitetaan karsintoja.

Finaalissa tein kaksi virhettä. Ensimmäinen oli se, että annoin yksinäisen irtiottajan lähteä vierestäni kisan alussa. Rad-net Rose -joukkueen saksalaiskuski ajoi pääjoukon ylös yksin. Toinen virhe tuli loppukirissä. Kolmisen kierrosta ennen maalia olin hyvillä paikoilla ja vain odottelin, että lähden oikeaa kaistaa ohittelemaan. Edessä olleet kaksi Rad-net Rose -joukkueen kuskia joutuivatkin taipumaan loppukierrosten vauhdissa liikaa, itse epäröin 2-3 sekuntia heidän ohittamista, joka oli luonnollisesti liikaa. Mitä tapahtui agressiivisuudelle ja tunteella ajamiselle finaalissa?

Kymmenes sija kelpaa kyllä mainiosti. Pistetilini UCI-rankingissa kasvoi 24 pisteellä, joten ensi talven Maailman Cupin karsintaraja on myös linja-ajon osilta hoidettu. Ja virheistähän opitaan, joten ihan hyvä päivä takana.

Huomenna vielä viimeinen kilpailupäivä. Linja-ajoa mennään ja tämän päivän tulosta lähdetään parantamaan. Jalat toimii mainiosti, joten agressiivisesti ja rohkeasti lähdetään haastamaan kanssakilpailijoita.

KILPAILUPÄIVÄ 4 / Dudenhofen

10.sija myös tänään linja-ajosta. Pitäisi olla tyytyväinen, mutta pettymys on liian suuri.

250 metrinen Dudenhofin betonirata oli kuuma kuin sauna kun aurinko paistoi täydeltä taivaalta ja lämpömittarit näyttivät varjossa 37 astetta. Kilpailu alkoi rauhassa, mutta noin kilometrin jälkeen lähtenyt kolmen miehen irtiotto alkoi vaikuttamaan kierros kierrokselta vaarallisemmalta, joten siihen oli pakko yrittää mukaan. Lähelle pääsin, mutta kiinni en olisi hatkaa saanut yksin, jos takaata ei olisi tullut viittä kuskia avustamaan. Noin kolmannes kilpailusta ajettuna ja yhdeksällä kuskilla +1 kierros tulossarakkeessa.

Sääli sinänsä, että omat paukut paloivat tuohon ensimmäiseen viiteen kilometriin. Välitys oli tänään iso. Koitin pelata sen varaan, että tänään mennään kerran, jonka jälkeen sijat ratkottaisiin kirissä.

Tänään menikin sitten vielä toinen irtiotto. Ja siihen ei ollut jalkaa/riittävän nopeaa reagointia päästä mukaan. Pettymys oli jo kilpailun aikana valtava. Iso välitys ei pyörinyt hitaaksi valahteneessa vauhdissa ja fiilis laski samaa tahtia kierrostaulun kanssa.

Ei kymmenes sija huonosti ole. En missään nimessä sitä sano. Tavoite oli tänään korkeammalla ja sitä ei saavutettu. Ajoin kuitenkin aktiivisesti ja yritteliäästi, jossa tosin jalka paloi tyhjäksi. Toisaalta kehitystähän tästä saattoi taas tulla - niin fysiikkaan kuin taktiikkaan. Ja jälkiviisana voisi tietysti kysyä, että mitä ihmettä ajattelin laittaessani ison välityksen? Neljäs ajopäivä, betonirata ja todella kova helle. Eieiei. Onneksi tyhmyydestään joutuu maksamaan näissä kisoissa!

Kisaraportit olivat tässä. Huomenissa pientä yhteenvetoa viikosta ja vähän infoa tulevasta. Kalenteria putsataan kisojen suhteen jonkin verran, koska paukkuja pitää alkaa säästämään talvea varten.

Ketju poikki,
-M

Ei kommentteja: