lauantai 27. syyskuuta 2014

Treeniä koneeseen kotona

Belgian laattatiet ovat vaihtuneet tuttuihin kotimaisemiin. Lämpötila on laskenut mukavasti alle kymmenen asteen lukemiin, ja  kurkkukipu sekä yskä ovat saapunut ystäväkseni. Treenejä tämä ei ole hidastanut ja takana onkin hyvä treeniviikko, jonka aikana on rullilla ja harjoitusvastuksella on poljinta pyörittetty pari kertaa päivässä.

Tiistaista perjantaihin ohjelmassa oli ratakilpailuihin valmistavia treenejä. Pienen pieni tunnottomuus painoi ajamista, mutta kokonaisuutena blokki jää positiivisen puolelle. Huomenna sunnuntaina on tarkoitus painaa vielä viikko pakettiin hyvän, tiukan, ratatreenin kautta. Ensi viikon loppupuolella ajan Sveitsissä UCI GP:ssa omniumin ja takaa-ajon osana valmistautumista EM-kilpailuihin. Sveitsissä odotukset on asetettu hyvään lentävään kierrokseen ja kilometrin alkuun. 4km aika-ajossa ei ole odotettavissa hyvää aikaa, ja tästä johtuen välitystä tullaan myös pienentämään totutusta. Tavoitteena on siis saada jaloista jumit pois ennen Sveitsiä, kisoissa saada kilpailutuntumaa ja -vauhteja jalkoihin, jonka jälkeen on 12 päivää ensimmäiseen EM-lähtöön.

Viikolla sain myös tietooni ensi kauden ajokaluston. Feltin mallisto näyttää todella hyvältä vuonna 2015 ja itselläni on alla radalla TK1, maantiellä F4 tai AR4, aika-ajoissa B14 ja cyclocrossarina todellinen helmi: hiilikuituinen, hydraulisilla levyjarruilla varusteltu F5X. Katso crossarista tästä!

Myös seuratasolla tulee lähiaikoina tapahtumaan, mutta siitä myöhemmin...

Ketju poikki,
-M

ps. Kun blogissa on hiljaista tarkoittaa se sitä, että treenit ovat vieneet aikaa sen verran, että aikaa / jaksamista päivittelemiseen ei ole ollut ;) Kiitos lukijoille silti sivuilla käymisestä!

perjantai 19. syyskuuta 2014

Kilpailu 16.9

Roubaixin kilpailujen jälkeen oli aika pistää ratapyörä narikkaan hetkeksi ja jatkaa ajamista, sekä kunnon kehittämistä, maantiepyörällä. Belgiasta löytyi mukavasti tiistai-iltaan kortteliajoa, jossain pienessä kylässä, joka näytti täsmälleen samalta kuin vieressä oleva kylä, ja sen vieressä oleva, ja sen...

Kilometrin kierros kiersi kylän kirkkoa ja reitille mahtui seitsemän kurvia ja parisen sataa metriä mukulakiveä jokaiselle kierrokselle. Eihän tuo reilu 200 metriä kierrosta kohden ole paljon mukulaa, mutta kun kierroksia ajettiin 63 tuli käsiä täristettyä ihan kunnolla. Samoin kiihdytyksiä tuli kilpailussa todella paljon, mutta hauskaa oli.

Vauhdikas kilpailu eteni tutulla tavalla. Alku täysillä ja loppu niin kovaa kuin jaksetaan. Belgiassa korttelikilpailuihin otetaan usein pieni määrä kuskeja ennakkoilmoittautumisten perusteella ja tälläkin kertaa mukana oli vain 35 kuskia. Kilpailijamääränähän tuo on pieni, mutta kun kaikki iskevät aina paikan tullen, tai ajavat joka kolmas kierros oleviin välikireihin, on vauhti taattu.

Voitin pari välikiriä, olin muutamassa hatkassa, mutta lopussa en kyennyt kirissä 24.sijaa korkeammalle. Hauskaa oli kyllä koko rahan edestä ja tämä ei taatusti jäänyt viimeiseksi korttelikisaksi Belgiassa. Tuollainen 1,5 tuntinen kilpailu on mitä parhain treeni radalle. Kauden alussa tietysti pidemmät maantiekilpailut palvelevat paremmin, mutta kun koittaa (epätoivoisesti) virittää itseään parempaan kuntoon niin mikään ei toimi paremmin kuin tämän tyylinen kilpailu.

Ketju poikki,
-M

keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Vaikea Omnium Roubaixissa...

Roubaixin UCI GP:n kuulumiset antoivat tällä kertaa odottaa itseään tavanomaista pidempään. Melko vähän toki jäi Roubaixista kerrottavaa, mutta pientä kiirettäkin pitänyt tässä valtateitä ajellessa.

Roubaixin omniumissa oli hyvätasoinen lähtölista ja odotettavissa oli Sveitsin parin viikon takaisen kilpailun tasoinen taisto. Omat treenini sujuivat ihan hyvin ennen kilpailuja, tosin meno muuttui päivä päivältä tahmeammaksi johtuen osaltaan kovista treeneistä, jotka saattoivat tällä kertaa osua liian lähelle kilpailupäivää. Toisaalta, tämä vuosi on ollut hieno poikkeus siinä mielessä aiempiin kahteen kauteen, että olen päässyt ajamaan niin paljon GP-kilpailuja, että niihin voi koittaa myös valmistautua usealla eri tavalla. Ja kaikki kilpailut eivät suinkaan voi olla niitä joihin sitä huippukuntoa haetaan. Jokaiseen GP-kilpailuun on toki satsattu tekemällä aina kaksi tai kolme ratatreeniä ennen kilpailua.

Kisoja edeltävien päivien tahmeus oli mukana myös omniumin avanneessa scratchissa. Kyllähän mä mukana rypistelin, mutta kun loppukiri alkoi oli selvää, että en kirisi yhtään ketään vastaan. Ei vain saanut jalkoja liikkeelle. Kisojen keskinopeuksien noustessa yli 50kmh on loppukirit usein todella kovavauhtisia. Roubaixissa kiri alkoi nelisen kierrosta ennen maalia ja maaliin tultiin pitkälti yli 60 kmh:n vauhdeissa. Siinä olisi saatava jalkoja liikkeelle, jos mielii mukana olevan.

Takaa-ajo oli yksi tahmeimmista, jonka tällä kaudella ajoin. Jouduin ajamana yksin, joten ainoana ystäväni vauhteja ajatellen oli valotaulun sydämetön kello, joka näytti jo ensimmäisestä kierroksesta alkaen kohtuuttoman suuria lukuja. Ajoni oli huono. En saanut oikein missään kohtaa sellaista vauhtia päälle, että ajaminen olisi tuntunut vauhdikkaalta. Ajoin tasaista 50kmh vauhtia ja loppuaika oli 4.51. Ei tuntunut pahalta, mutta ei myöskään vauhdikkaalta.

Pudotusajoa ajelin paremmin kuin aiemmin tällä kaudella ja hain ryhmässä paikkaa aktiivisesti. Kansainvälisten kilpailujen pudotusajot alkavat todella kovavauhtisella neutraalikierroksella, jonka jälkeen aletaan kahden kierroksen välein pudottamaan jonon viimeinen pois. Kolmannessa tai neljännessä pudotuksessa edestäni loppui tila, ja vaikka koitin parista kohtaa edetä en vain päässyt minnekään, joten radalta pois. Kuitenkin ajo oli ihan hyvää ja rohkeaa, joten parempaan päin tässä lajissa.

Toisen kilpailupäivän avannut kilometri hyytyi aikaan 1.07.7. Eipä päässyt tässäkään aika-ajossa missään kohtaa kunnolla vauhdin hurmaan ja välityksen päälle. Kaikenlisäksi jalkoihin iski kamalat hapot jo 500 metrin ajon jälkeen, joten melkosen tuskainen, hyytyvä aloitus kylmään lauantai-aamuun sisäradalla.

Toisen kilpailupäivän kohokohtani oli kuitenkin lentävän kierrokseni aika. Ajoin 250 metrisen radan läpi ajassa 14,119 sekuntia, joka paransi omaa ennätystäni 0,15 sekunnilla. Olin todella yllättynyt, että nihkeän omniumin loppupuolella onnistuin kuitenkin ajamaan itselleni heikossa lajissa hyvän ajan. Kenties 14 sekuntia alittuu vielä tänä vuonna.

Omniumin päättänyt pisteajo olikin sitten yhtä tuskaa. 40 kilometriä pistaria yli 50kmh keskivauhdilla ei vain pistä hymyilyttämään. Kilpailu alkoi 21.30, joten runsaalla kofeiinigeeliannostuksella viivalle ja taistelemaan. Kisassa ajoin sen mitä pystyin, mutta paljoon se ei tällä kertaa riittänyt. Maaliin pääsin onneksi, vaikkakin kahden miinuskierroksen verran kärkeä perässä, mutta muuten meno oli tasaisesti hyytyvää. No, ainakin jalkoihin tuli neljäkymmentä kovaa kilpailukilometriä.

Roubaixin omniumissa sijoitukseni oli viimeinen. Siihen kun sisällyttää vielä huonot 1km ja 4km aika-ajot niin voisi todeta viikonlopun olleen melkoisen huono. Välillä mennään alas, jotta voidaan taas nousta ylös...

Ketju poikki
-M

torstai 11. syyskuuta 2014

Ranskan GP:n ennakoajatelmia

Kautta on takana 41 kilpailupäivää ja seuraavat kaksi ovat ohjelmassa tulevina päivinä. Kilpailupäivien määrä oli itselleni jopa pieni yllätys ottaen huomioon sen, että kuukausittaiset kilpailumäärät jäivät kesän aikana varsin pieniksi matkapäivien ja ratatreenien takia. No, 41 päivää ajettuna toistaiseksi, vaikka enemmänkin saisi olla. Kisat jatkuvat kuitenkin huomenna ja ylihuomenna Roubaixissa ajettavalla GP-kilpailulla.

Tältä kesältä tuttu trendi jatkuu ja kisoista on tulossa jälleen varsin kovatasoiset. Mukana on Italian, Ranskan, Brittien, Espanjan, Puolan, Hollannin, Sveitsin ja Belgian maajoukkueet. Sekä Suomi. Tämän viikonlopun jälkeen myös UCI:n maailman cup -ranking sulkeutuu, joten siksi monet isot maat ovat metsästämässä viimeisiä pisteitä rankingiin. Omalta osaltani UCI-rankingien tilanne on se, että maapaikkajonossa olen sijalla 33. Tai siis Suomi on sijalla 33. Henkilökohtainen ranking on noin 60 sija paikkeilla, mutta tulee seuraavassa tarkistuksessa putoamaan 70-80 väliin. Maarankingin 24 parasta maata pääsee talven maailman cupiin. Oma tavoitteeni ei ole missään kohtaan ollut ajaa omniumin maailman cup-kilpailuja, joten suuria tunteita tuo 33.sija ei herätä. Ei puolesta, eikä vastaan. Ehkä ensi kesän tavoitteeksi voisi asettaa vaikka sen, että pääsee 24.parhaan maan joukkoon...

Huomenna kuitenkin viivalla on lisäkseni parisenkymmentä kuskia ja ohjelma tuttu: scratch, 4km aika-ajo, pudotusajo. Ja lauantaina jatkuu 1km aika-ajolla, lentävällä kierroksella ja 40km pisteajolla. Treeni on ollut tällä viikolla ehkä aavistuksen turhan kovaa. Tai palautuminen huonoa. Lauantaina ajetun kermiksen jälkeen harjoittelun rytmitys ei välttämättä onnistunut parhaimmalla tavalla, joten tiistain (5x2km) ja keskiviikon (5x500m startti) treenit tuntuivat tänään jaloissa viimeistelytreeneissä. Toisaalta, jos huomenna saa hyvällä alkuverralla kroppaa sopivasti käyntiin niin eiköhän tästä saada taas hyvä kaksipäiväinen aikaiseksi.

Roubaixin omniumi oli jo keväällä, kuten koko muukin kauteni, rakennettu osaksi Euroopan Mestaruuskilpailujen valmistautumisohjelmaa. Kautta on siis rakennettu maltilla kohti lokakuun puoliväliä. Jotta progressiivisuus olisi myös nähtävissä ryhmälähdöissä on viikonlopun tavoitteet asetettukin enemmän ryhmälähtöjen puoleen. Jo linja-ajosta alkaen on tarkoitus ajaa aktiivisesti ja rohkeasti, vaikka se sitten tarkoittaisi menetettyjä kierroksia tai lajikohtaista keskeytystä. Henkilökohtaisissa aika-ajoissa ajan tietysti niin kovaa kuin jaksan, mutta kilpailun päättävässä pisteajossa olisi pystyttävä osallistumaan muutamaan kiriin ja irtiottoyritykseen. Jos yrittäminen tapahtuu keskeytyksen kustannuksella niin täytyy toivoa, että on tullut edes yritettyä useammin kuin kerran.

Roubaixin viikonlopun jälkeen on kolme viikkoa aikaa vahvistaa EM-kilpailuihin osallistuminen. Koska kallis retki Guadaloupelle ei kiinnosta yritän olla mahdollisimman rehellinen itselleni EM-kilpailuihin lähtemisen suhteen. Omniumit toimivat hyvinä harjoituksina, joiden perusteella koitan tehdä päätöstä EM-kilpailuista. Roubaixin jälkeen ohjelmassa on vielä yksi kisaviikonloppu, jota ennen pari pisteajoa mopon kanssa Kupittaalla, joten aikaa päätöksen tekemiseen on.

Ennen EM-kilpailuja on kuitenkin hoidettava tuleva viikonloppu kunnialla! Twitteristä voi kilpailujen aikana lueskella lajikohtaisia päivityksiä. Kisapäivien päättyessä 22.30 aikoihin ei iltapäivityksiä blogiin ole tiedossa.

Ketju poikki,
-M


maanantai 8. syyskuuta 2014

Kilpailu 6.9

Belgiassa ei ole murhetta siitä, että elokuun alkaessa loppuu maantiekilpailut. Lauantaina oli tarjolla viitisen kappaletta kisoja, joista valinta osui tietysti siihen, joka olisi kaikista lyhyimmän siirtymän päässä. Lyhyt siirtymä oli tarpeen, koska aamun voimatreeni vei aikaa sen verran, että ylimääräisiä hetkiä ei treenin loppumisen ja kisan alkamisen välille jäänyt.

Vain viitisenkymmentä kuskia oli viivalla hyvässä, mutta tuulisessa säässä ajetussa kilpailussa. Oli melko selvää, että porukka hajoaisi melkolailla alussa palasiksi, joten hatkaan oli, tietysti, päästävä mukaan. Vajaa parikymmentä kilometriä oli ajettu, kun päivän toinen oma yritykseni tuotti tulosta ja saimme kärkeen kymmenen ajajan ryhmän. Kotvan kuluttua ryhmään nousi 10-15 ajajaa lisää, joten oli selvää, että porukkamme ratkoisi kilpailun voiton, noin 80km myöhemmin.

Yritin matkan aikana pitää vauhtia yllä mahdollisimman paljon ja nostaa omissa vetovuoroissani sitä hiukan. Reippaampi vauhti olisi pudottanut heikompia pois ja samalla kilpailu olisi saatu ajettua nopeammin maaliin. Keskinopeus oli päivällä hyvä, noin 44,5kmh, mutta mutkaisesta reitistä huolimatta se olisi voinut olla huomattavasti nopeampikin.

Reilu 10km ennen maalia kilpailussa alettiin ratkomaan voittoa. Olin aktiivisesti mukana kaikissa yritelmissä, joita porukastamme lähti. Pari kilometriä ennen maalia saavuttiin mutkaiselle osuudelle reittiä, joten oli selvää, että järjestys ratkaistaisiin loppukirissä. Reitin viimeinen mutka oli koko kilpailun ajan ollut itselleni vaikea ajettava. Viimeisestä mutkasta oli maaliin vain 350 metriä, joten olin jo hyvissä ajoin päättänyt, että ensimmäisenä mutkaan ja siitä kirimään.

Suunnitelma toimi ihan kivasti, ainoa pieni miinus siitä, että kun 600 metriä ennen maalia lähdin yrittämään pitkää kiriäni, olisi pitänyt vain luottaa enemmän tämän hetken vahvaan anaerobiseen tehoon ja painaa menemään täydellä vauhdilla heti. Viimeiseen kurviin tulin ekana, mutta kaksi kanssakilpailijaa hallitsivat kurvin paremmin ja tulivat sisäkautta ohitse saaden myös paremman ajolinjansa turvin kovemman lähtönopeuden maalisuoralle. Kirissä tuli vielä yksi kuski ohitse, joten lopullinen sijoitus oli neljäs.

Kyllähän neljäs sija tietysti kelpaa, mutta päivän tärkeintä antia oli kuitenkin hyvä treeni aamuun ja iltaan. Kunto on kohdillaan ja kilpaileminen tietysti paljon helpompaa kuin keväällä Belgiassa. Nyt on alla kovempia treenejä, kun keväällä kisat toimivat kovina treeneinä. Ei kaikista mukavin tapa valmistautua kilpailukauteen, koska etenkin Belgian kilpailut tuppaavat olemaan usein melko tiukkoja - ainakin itselleni. Suunnitelma kuitenkin toimi tällä kaudella ja kevään vaikeiden kilpailujen jälkeen meno alkaa löytymään, kun syksyn arvokilpailut lähestyvät.

Tämä viikko kuluu ratatreenien ja Roubaixin UCI-GP:n parissa, joka on tärkeä osa EM-kilpailuihin valmistautumisessa. Sain tosiaan tänä vuonna jo hyvissä ajoin, kesäkuun lopussa, tiedon, että EM-kilpailupaikkanni on varma. SPU vahvisti myös paikan jokunen viikko takaperin. En kuitenkaan ole vielä tehnyt päätöstä EM-kilpailuihin osallistumisen suhteen. Omniumia en EM-kisoissa aja. Se on selvä. Muissa lajeissa en ole vielä tyytyväinen omaan suoritustasooni. En ainakaan niin paljon, että hinkuisin Guadeloupelle lähtemään näillä näytöillä. Vaikka ratapyöräilyyn on asetettu liiton toimesta erinäisiä tulosrajoja niin mielestäni pelkät tulosrajat eivät ole kovinkaan toimiva indikaattori sille, että voiko kilpailuissa menestyä. Tietysti 1km ja 4km matkoilla tulokset kertovat paljon. Sitä joko ajaa kilometrin minuutissa tai sitten ei. Muissa ratalajeissa (sprint, keirin, scratch, pisteajo) on radalla samanaikasesti yksi tai useampi vastustaja. Siinä ei enää tulosrajat, ja ajetut ajat, paljoa paina, jos et kykene ryhmässä teknisesti ja taktisesti oikeisiin ratkaisuihin. Tai, jos fysiikka ei anna myöden tehdä edellä mainittuja ratkaisuja.

Onneksi itselläni on vielä ennen EM-kilpailujen rekisteröinnin umpeutumista aikaa ajaa kaksi GP-kilpailua ja muutama maantiekilpailukin. Paljon ehtii siis tapahtua ja suorituskyky parantua. Kauden ohjelma on rakennettu täysin EM-kilpailuja ja Maailman Cupia silmällä pitäen. No MC muuttui siten, että ohjelmistossa on vain enää omniumia, joten noissa kisoissa allekirjoittanutta ei nähdä. Lontoon maailman cupin yhteydessä olisi joulukuussa pisteajo ja madison, mutta en aio jaksaa Lontooseen yhden pistarin takia.

Rataharjoituksia kohden!

Ketju poikki,
-M

maanantai 1. syyskuuta 2014

Kilpailu: GP Dudenhofen

Vasemmalta: Teklinski (Pol), Elorriaga (Spa), Dibben (Gbr) , Simola, Clancy (Gbr)

Sveitsin kilpailujen hiki ei ollut vielä laskeutunut kun auto oli jo pakattuna ja noin 350km matka Saksaa kohti oli alkanut. Navigaattorin näytössä luki lohtuisasti, että olisin perilllä jo heti yhden jälkeen, joten seuraavan aamun kilpailuihin olisi rutkasti aikaa.

Saksassa oli ohjelmassa, Sveitsin tapaan, UCI-omnium. Lähtölista eli moneen otteeseen kisojen alla, mutta nimensä kävivät papereihin kirjoittamassa Tanskan maajoukkue, Britit Jonathan Dibbenin ja Ed Clancyn johdolla, Saksa, Espanja ja Puola. Tämän lisäksi mukana oli yhden miehen joukkueet Itävallasta, Tsekeistä, ja tietysti Suomesta. Turun Urheiluliiton yhden hengen ratajoukkue oli toista kertaa tänä kesänä nautiskelemassa Dudenhofenin tunnelmasta, ensimmäisen kerran päätyessä karvaaseen pettymykseen kesäkuussa.

Dudenhofen on pieni paikkakunta Stuttgartin ja Kölnin välissä. Tai ainakin siellä kulmilla. Stadion on 1920-luvun peruja, mutta rataa on kunnostettu vuosien saatossa ja 90-luvun alussa modernisoitu 250 metriseksi betoniradaksi. Radan profiili on itseasiassa varsin hyvä ja tuulettomina päivinä radalla ajetaan todella kovia aikoja. Dudenhofen kerää myös perinteisesti kovia kuskeja viivalle ympäri maailman etenkin sprinttilajeissa. Tunnelma stadionilla on mainio ja järjestäjät kertoivat, että perjantai-illalla kilpailuja oli katsomassa noin 1200 maksanutta katsojaa.

Oma omniumini käynnistyi hyvä vauhtisella scratchilla. Kovinkaan pahoillani en ollut kun noin kilpailun puolessa välissä karkasi viiden ajajan ryhmä, joka tulisi myöhemmin ajamaan pääjoukon kierroksella kiinni. Hetken sai edes happea. Loppukiriin olin turhan väsynyt, joten sija 13/17 oli ensimmäisen lajin jälkeen sijoitus.

4km aika-ajo sujui kohtuullisesti ja ajalla 4.53 sijoitun kahdeksanneksi. Taakse jäi myös Ed Clancy, joka tuskin ajeli tällä kertaa aivan täysillä. Tai sitten Sveitsin omnium painoi myös kaksinkertaisen olympiavoittajan jaloissa. Tai sitten sitä ei vain kiinnostanut ajaa...

Pudotusajoa lähdin ajamaan yllättävän hyvin, mutta toisessa pudotuksessa en sulkenut itseni ja velon reuna-aidan väliin jäänyttä tilaa, joten virheeni seurauksena kaksi kuskia tuli ohitse ja radalta toisena pois.

Lauantai aamuna väsymys ei enää tuntunut väsymykseltä. Siihen alkoi jo tottumaan. Onneksi oli tiedossa, että vain kolmen lähdön päässä olisi lepo. Kilometrin ajoin aikaan 1.08.5, jolla irtosi kahdeksas sija. Luokattoman huonolla, 15 sekunnin, lentävällä kierroksella olin ansaitusti toiseksi viimeinen, joten ennen pisteajon alkua majailin sijalla 13.

40km pisteajo on melkoinen hirviö omniumin loppuun. Onneksi kilpailusta tuli tällä kertaa kirikilpailu, eikä niinkään kova vauhtinen pistari, jossa revittäisiin porukkaa palasiksi. Onnistuin ensimmäisen kympin aikana hakemaan kireistä muutaman pisteen, jonka jälkeen matka vain alkoi tasaisesti painamaan päivän edetessä. Puolessa välin kilpailua pääjoukko katkesi kahtia, jonka seurauksena osa kuskeista sai 20 -lisäpistettä. Hetkeä myöhemmin olin itse kiertämässä pienessä ryhmässä rataa ja nettosin 20 pistettä omnium-sarakkeeseeni.

Vähintäänkin iloinen olin, kun kilpailu loppui 40 kilometrin vääntämisen päätteeksi. Aikalailla väsynyttä kuskia oli radalla. Kilpailun voiton vei Jonathan Dibben ennen Espanjana Unai Elorriagaa ja Sebastian Mora Vedria (joka ajoi 4km ulkona tuulessa 4.26!). Oma sijoitukseni on UCI:n sivulla 12. Joskin edelläni olevan Ed Clancyn sijoitus on kymmenes, joten lienen siis ollut 11. Ja tuloksissa on mukana myös yksi tanskalaiskuski, joka heivasi pisteajon, joten lopullinen tulokseni lienee 10.tai 11. Samapa tuo sinänsä, koska se nosta omnium-rankingin sijoitustani yhtään ylöspäin.

Kilpailut jatkuvat toivottavasti tällä viikolla maantiellä. Ohjelma riippuu aavistuksen siitä kuinka palaudun viime viikosta, ja toisaalta kuinka pian joudun siirtymään taas ratatreenien pariin. Lisää jatkosta piakkoin.
Hauskaa on...Vasemmalta: Simola, von Folsach (Den), Klüge (IAM/Ger), Ackerman (Ger), Mora Vedri (Spa), Teklinski (Pol)

Ketju poikki,
-M