maanantai 13. heinäkuuta 2015

Kilpailu 12.7.

Viime maanantain 160km Interclub-kisasta palautellessa meni tovi ja toisaalta uutta treeniäkin iskettiin koneeseen. Treeneissä on alkukaudelle tuttua epätasaisuutta vielä, mutta josko tämä muutamassa viikossa tästä tasaantuisi. Vähän sellaista, että joka toinen päivä sujuu ja joka toinen ei. Toisaalta kisoihin kannattaa mennä niinä päivinä kun sujuu!

Vaikka lauantaina sainkin alle hyvän perusajotreenin päätin startata sunnuntaina 120 kilometrin kermikseen. Oudenaarden lähellä ajettu kisasta oli tiedossa se, että pientä mäkeä saattaisi olla, tuuli olla reipasta ja porukkaakin mahdollisesti viivalla useamman kuskin verran.

No, tuuli oli kova ja väkeä oli viivalla 150 kuskia. Mäkeäkin oli. Alkuun jopa tuntui, että liikaa. Reitti koostui maalialueen mutkaosuuden lisäksi reilun kilometrin mäestä ja tietysti pitkästä alamäestä. Tuuli osui vastaiseen reitin pisimmälle suoralle, joka piti myös porukkaa kasassa melko tehokkaasti.

Oma ajo oli alkuun mitä oli. Taistelua, toivotonta taistelua, ylöspäin porukassa, vain todetakseni, että aina porukkaa lappasi kahta puolen ohi. Mäki tuntui ihan kelvolta ajaa, toki se meni itsellä vielä mukavasti isolla eturattaalla. Vähän oli sellaista vaisun oloista ajamista, kunnes puolen välin jälkeen aloin hiukan heräilemään ajamisen makuun. Mäkeen jaksoi jopa iskeä joka kierroksella jonkun perään ja pientä hatkaakin alkoi virittäytymään loppua kohden.

Voittoon menneen hatkan missasin turhan helpolla. Vedin pääjoukkoa kaupunkikierroksen läpi, jonka jälkeen vetovuoronvaihdon jälkeen pääjoukosta vain irtaantui kymmenen ajajan ryhmä liittyäkseen edessä menneeseen hatkaan. Kierrosta myöhemmin iskin mäen juurelta ja ylös päästyä meillä oli kasassa kuuden ajajan jämähatka, joka jahtasi epätoivosesti reilun puolen minuutin päässä menevää noin 25 ajajan kärkeä. Kärkikuskien veto ei ollut ihan aukotonta ja ero pysyi tasaisesti puolen minuutin paikkeilla, mutta vajaa 20 kilometriä ei riittänyt kärjen tavoittamiseen, joten käteen jäi likaisia vaatteita, 13 kertaa mäen ajaminen ylös sekä pari hetkeä takaa-ajoa.

Kisan jälkeen tosin oli helppo spekuloida sillä, että miksi itseluottamus ei ole tällä hetkellä omaa kuntoa kohtaan kovinkaan kummoinen, ja voisiko paremmalla fiiliksellä ajaa myös paremmin. Vähän samaa oli SM-maantiellä, etenkin sen pienen mäen voittamisessa. Toisaalta painon kanssa on kovaa kamppailua ja se tietysti verottaa sitä ajatusta, että mäki nousisi mitenkään. Toki tuollainen mäki, jonka vielä pystyy painamaan isolla rattaalla on välillä helppoa sopivien rataan valmistavien treenien jälkeen. Toisaalta treenikisojahan nämä on, että pääsisi kuntoon ja saisi radalla hommaa kulkemaan. Toki pärjätäkin pitäisi....

Onneksi kisoja riittää ja tällä viikolla tarkoitus ajaa taas muutama lisää. Joten seuraavia selityksiä odotelleen...

Ketju poikki,
-M

Ei kommentteja: