maanantai 18. huhtikuuta 2016

Kilpailu: Lattomeriajo

Peruskuntoharjoittelua on takana jo kolme viikkoa ja vähitellen alkaa harjoitukset muuttumaan enemmän rataominaisuuksia painottaviksi. Saliharjoittelu jatkuu mukana vielä kolme viikkoa, mutta vähitellen pitää alkaa nostamaan tehoja ja kierroksia sekä lyhentämään vetoja. Harjoitukset ovat sinänsä sujuneet mukavasti ja takana on jo 24 päivää harjoittelua ilman lepopäiviä. Tietysti osa päivistä on helpompia, kuten maanantait jolloin ohjelmassa on vain voimaharjoitus salilla. Toisaalta lähes joka toinen päivä ohjelmassa on kaksi harjoitusta, joten...

Lattomeriajot sopi tänä vuonna harjoitusohjelmaan mitä mainioimmin. Treenit ovat olleet kuluneen kolmeviikkoisen aikana pisimmillään vajaata kolmea tuntia ja kaikki tehoharjoitteet tasavauhtisia, joten pidempi matka, vaihtuvilla tehoilla, oli mitä parhain treeniviikon päätteeksi. Ennen kilpailua olin aavistuksen huolissani jaksamisesta maaliin asti, mutta toisaalta helppo reitti tuulettomassa säässä antoi paljon anteeksi vaikka maantietuntuma ei kovin kummoinen olekaan.

Kilpailun ensimmäisen puolituntia päätin ottaa melko rauhassa ja katsella samalla millaista reittiä Lattomerellä on tarjolla tätä nykyä. Kilpailussa nyt ei sinänsä tapahtunut kummempia. Iskin pääjoukosta irti jokusen kerran, mutta jalat eivät oikein tahtoneet iskujen jälkeen enää innostua ajamaan pidemmälle. Toisaalta "turhilla" iskuillani oli oman ajamiseni kannalta merkitystä ja toivottavasti iskut maksavat takaisin myöhemmin kevään kuluessa. Jossain kohtaa kilpailua vedettiin myös irtiottoa kiinni, vaikka se nyt ei välttämättä yhden miehen joukkueelle olisi kuulunutkaan, mutta kun kisoihin oli tultu ja jalkoja piti tyhjentää niin samapa se, että miten tuon tekee.

Noin 40 kilometriä ennen maalia iskeydyin mukaan irtiottoon, joka vaikutti vahvalta. Kun nelikkomme kasvoi seitsemään ajajaan olikin melko selvää, että ajaisimme kärjessä taivaltaneet kolme kuskia kiinni. Irtiottoa oli sinänsä kiva ajella, vaikkakin jouduin jättämään vetovuoroja aika-ajoin välistä, koska matkanteko alkoi painamaan. Toisaalta myös juomat alkoivat loppumaan, joten meno alkoi hyytymään senkin puolesta.

Kymmenkunta kilometriä ennen maalia Tiaisen Sami, TWD:sta iski irti ja pyörittelin perään. Ajelimme Samin kanssa vuorovedolla kohti maalia, joka sijaistsi noin 500 metrisen pienen mäen päällä. Eipä vuorovetomme koville joutunut, koska takaata tulijoilla ei vetohaluja meidän kiinni ajamiseen pahemmin ollut. Loppukiri oli lähinnä muodollisuus, koska matka oli tehnyt itselleni sen verran pahasti tehtävänsä, yhdistettynä pieneen mäkeen, jonka päällä maali oli, että kirini ei pahemmin kiriä muistuttanut. Sami ajeli ansaittuun voittoon ja itse ylitin maalilinjan toisena. Taisimme vuonna 2012 tulla samassa järjestyksessä Lattomerellä maaliin - toki vanhalla reitillä.

Kisaaminen oli yllättävän hauskaa. Tietysti ajaminen ilman kummempia paineita kisasta,tai tuloksesta, on melkoisen helppoa, mutta positiivisesti pitää olla yllättynyt kuinka mukavasti päivä taittui. Tietysti loppupuolella painoi pahasti, mutta toisaalta se ei ollut yllätys, koska lenkit eivät vain ole olleet sen mittaisia, että elimistö toimisi maantiekilpailuissa. Mäet ovat haastavia, koska niitä ei tule treeneissä ajettua oikeastaan koskaan. Pyörittämällä jaksaa lyhyen pätkän ajella, mutta useamman kerran toistettuna tilanne on sama kuin vaikkapa viime vuoden maantie SM-kilpailuissa - voima loppuu kesken. Kisan keskitehot olivat, ilman nollatehoja (=rullailu) kivasti yli 4W/kg, joka on tässä kohtaa kautta ihan hyvä lukema. (Alan julkaisemaan treenien ja kisojen tehotiedot jahka saan radalle tehomittarin pyörään!)

Treenit jatkuivat tänään salitreenillä, joka sujui aivan suunnitellun mukaisesti. Maantiekilpailu ei siis aiheuttanut sen pahempaa jäykkyyttä tai lihaskipua, joka on tietysti merkki myös siitä, että peruskuntotasot ovat suht kohdillaan. Hiukan tuli olo, että voisi ajaa enemmänkin kilpailuja maantiellä tänä vuonna sittenkin. Valitsisi ajoja, jotka sopisivat ratakalenteriin ja joihin pystyisi jotenkin valmistautumaan parilla pidemmällä harjoituksella. Pitää tutkia ja miettiä.

Harvoin on kirjoittaminen ollut näin vaikeaa ja tökkivää. Ettei vain olisi selkä jumissa, kun tekstikin kovin epäselvää lukea...

Ketju poikki,
-M

Ei kommentteja: